Tehtiin puolentoista tunnin kävely lenkki Iinan kanssa. Emännällä on selkä niin jumissa, että meinattiin siitä olevan apua. Yöllä pisti myös rintaa niin ettei kovin syvään voinut hengittää. Selkä on ollut kohta viikon kipeenä enkä tiedä mistä moinen. Koskaan ennen ei oo mitään ollut. Ettei vaan olisi itse sikaa... Lapset saivat rokotteen Maanantaina. Napulla olikin seuraavana päivänä 39,5 kuumetta. Nyt kaikki ok. Huh!

Iinalla ja Aatulla on sitten dna-testipäivä tulevana Sunnuntaina. Kaisa laittoikin viestiä, että on syytä lenkittää koiria (löysät pois) sitä ennen. Sitten jänskätään 2 viikkoa onko linssiluksaatiota tai kaihia. Kovasti uskon ettei ole, mutta eihän sitä koskaan tiedä. Toivotaan parasta

Tuli tuossa mieleeni kun eilen Sari kertoi Caron vähän muotoilleen poikansa puhelinta uuteen uskoon. Kyllä meilläkin Iina teki yhtä sun toista pienempänä. Nyt neiti on kummasti rauhoittunut. Ehkä se on tajunnu, ettei tarvii repii ja riuhtoo kaikkee hajalle. Ja tyhmä se ei tosiaan ole. Meinaan yleensä kaikki kohdistu just muhun. Viime keväänä muistan kun keräsin takametsästä sinisiä lemmikkejä. Asetin ne kauniisti keittiön pöydälle maljakkoon. Lähdimme pariksi tunniksi kotoa ja kun tulimme takaisin oli maljakko vesineen kaadettu ja kukat oli lattialla silputtuna. Mä oikeen hehkutin sillon niitä kukkia ja Iina oli niitä mukan keräämässä. Se ihan selvästi purki kiukkunsa tai mitä lie niihin. Kerran mun salikassi jäi eteisen lattialle, kun tultiin takasin ni oli kassin sisältö lattialla. Ipod:in kuulokkeet oli nakerrettu rikki, onneksi sentäs itse laite oli ehjä. Superloni-läpyskät mitä käytän painojen kanssa oli silputtu ihan pieniksi paloiksi. Oikein taidokasta työtä suorastaan. Tääkin kohdistu just muhun ku tiesi tavaroiden olevan mun. Onneksi ei oo huonekaluihin käyny käsiks, eikä muuhunkaan arvokkaampaan. Kai se luulee ettei ne oo mun. Heh! Kyllähän sitä tulee aika tarkkaan katottuu, ettei mitään jää "syötille" lojumaan. Paremmat kengät kaappiin jne.

Aatu kävi eilen. Iinalla kerjäys luimistus